Sisällön tarjoaa Blogger.

Polku johdattaa halki saniaisviidakon


Kun ilmoittauduin syksyllä Nahkiksen lavastuskurssille, minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia tai mielikuvia tulevasta, mutta hyväksi päätökseksi se osoittautui heti ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Töitä on ollut paljon enemmän kuin osasin aluksi odottaa (mikä on kyllä osittain oma vikani, sillä itse otin tehtäväkseni kokonaisen hämähäkin suunnittelun ja rakentamisen), mutta mukana oleminen on ollut sitäkin hauskempaa. Mitään juttuja ei ole lopulta tarvinnut hoitaa ihan yksin, koska aina on saanut tarvittaessa apua muilta. Kaikkein eniten minut on kuitenkin yllättänyt tämän projektin aikana se, että olen saanut uusia tuttavia – uskaltaisinko jopa sanoa – kavereita. Kaikki lavastusryhmässä tulevat hyvin toimeen enkä varmasti ole ainoa, joka on tutustunut uusiin ihmisiin.

Olemme ehtineet tehdä vähän kaikkea tapetoinnista kipsimaskeihin. Huhtikuun alussa pääsimme tekemään muutamaksi päiväksi lavasteita kaupunginteatterin omalle lavastamolle. Viime viikkoina töitä on kuvisluokan lisäksi jatkettu teatterilla.

Lavastamolla tapetoitiin seiniä, maalattiin kaappeja ja laituria sekä spraymaalattiin muovikaistaleita vedenalaista maailmaa varten. Vitsailimme, että onpas ironista, kun merissä oikeastikin kelluu muovia vaikka kuinka paljon.

Teatterilla olemme viimeistelleet erilaisia lavasteita. Itse olin mukana asettelemassa ja ripustamassa mitä kummallisimpia esineitä mummolan kattorakennelmaan. Mieleenpainuvin esine oli varmasti aito kettupuuhka, jonka sieluttomista lasisilmistä kajastava tyhjä katse nosti kaikkien niskakarvat pystyyn. Surkea mutta ilmeisen arvokas kaveri päätyi lopulta roikkumaan kukkia kasvavan teepannun ja köynnösmurattia rönsyilevän kellon väliin.

Viimeisin projektimme on ollut eläinkalloja muistuttavien maskien valmistaminen kanaverkosta ja kipsinauhasta. Itse vääntelin verkosta sarvivalaan kallon.
Ei ole enää pitkä aika siihen, kun näyttelijät, tanssijat, soittajat ja siinä mukana meidän tekemät lavasteet pääsevät nousemaan lavalle yleisön eteen. Lavasteryhmässä mukana oleminen sopi minulle mielestäni erinomaisesti, sillä pääsin osallistumaan ja näyttämään taitojani ilman, että joutuisin itse esiintymään. Toivon todella, että koululla tulee olemaan tämän kaltaisia projekteja tulevaisuudessakin, sillä tällainen toiminta auttaisi varmasti muitakin ykkösiä pääsemään paremmin sisään lukion toimintaan.


Oscar Arminen
lavastusryhmäläinen

Ei kommentteja: